Aina ei voi onnistua

Kisat tuli ja meni, isompaa menestystä ei tullut ja oltiin tuloslistojen hännillä. Kuudessakympissä Arsku tuntui alusta asti oudolta, laiska ja jäykkä. Mieltä ei piristänyt se että tulimme huonosti jokaikiselle verkkaesteelle, noh yksi hyppy oli hyvä. Odottelin ulkona sillä fiiliksillä että kyllä se rata menee hyvin. 

Radalla kaikki menee hyvin paikat osui ja tuli ihan hyviä hyppyjä, pienellekapealle pystylle tuli hyvä askel ja olin iloinen mutta kun laskeudumme kuulen kolahduksen, se puomi putosi. Viimeinen este vielä ja ulos maneesista. Ja kyllä ärsytti ihan suunattomasti, miksi se putosi... Se oli turha se putosi ja sen perään ei kannata itkeä enään. Arsku oli muuten radalla paljon parempi kun verkassa. Kävelin hetken Arskun kanssa ulkona jonka jälkeen laitoin A sisälle. Menin katsomaan palkintojen jakoa, jonka jälkeen juoksujalkaa hakemaan seuraavaa ratsua.

Essun kanssa otin jo kentällä ravia ja taivuttelin kunnolla ennen maneesiin pääsyä. Maneesissa ravailin katsomon ohi jota Essu ei katsellut joten otin sitten verkkalaukkoja kevyeessä istunassa. Laukka pyöri alustaasti ihan hyvin joten istuin alas ja katsoin että lyheneekö laukkakun haluan. Essu toimi tosi hyvin laukassa joten otin pienelle pystylle hypyn. Askel meni hiukan pieleen kun olen tottunut Arskun askeliin, noh toisella kerralla paikka osui hyvin. Tulin vielä kerran pystyn kisakorkeudella ja hyppy oli todella hyvä. Vaihdoimme verkka suuntaa ja tulimme okserin. Ensimmäisellä kerralla tulimme  ihanihanihan juureen mutta Essu oli kiltti ja pelasti kuskin mokan. Toisella kerralla tulitiin tosin hyvin joten otin käyntiin. 

Maneesin ulkopuolella tarvitsin vain odottaa yhden ratsukon verran koska olin kolmaslähtijä. Kun oli minun vuoro startata nostin reippaan laukan ja laukkasin vähän eteen. Kuitenkin Essu imi kamalasti ensimmäiselle esteelle ja lähti hitusen kaukaata, seilaillimme sitten melkein seinään... Kakkoselle ja siitä edespäin kaikki esteet ylittyivät hyvin. Päästiin uusintaan ja laukkasin vähän reippaammin mutta en mitään uusintalaukkaa kuitenkaan. Käänsin aika tiukasti yhdeksänneltä esteeltä uralle josta jatkettiin aalolle. Minun piti kääntää tiukan tien sen jälkeen mutta muutin mieleni ja Essu meinasi kuitenkin melkein mennä itse siitä. Kolme viimeistä estettä meni myös hyvin ja nollilla maaliin. Päiväni oli pelastettu, sijoille ei päästy mutta se ei haittaa koska meni tuhat kertaa paremmin mitä osasin odottaa Essun kanssa! 

voisi opetella myötäilemään taas vaihteeks...

Kiitos kuvista Lotalle ja Minealle♥