Arskun ikiomapostaus

Moi minun nimeni on Arokari tutummin Arsku ja asustelen billnäsissä. Koska olen iso osa tätä blogia niin halusin että te tutustutte minuun paremmin. Eli nimeni on Arokari jonka jo mainitsin mutta minua kutsutaan Arskuksi paitsi jotkut kutsuvat minua muillakin höntsötys nimillä, joka ei olenkaa ole hauskaa! Olen rodultani suomenhevonen ja olen myös aika pienikokoinen hurmuri, säkäni on noin 152cm jonka joku tänne tuli mittamaan kerran. Saan päivittäin kehuja kuinka upea suomenhevonen minä olen kun olen hypännyt jopa 120cm luokkia ja osaan vaikuttaa koulutuomarit minun komeudella. Yritin jo pyöritellä teidät muihin mahin mutta kai se on kerottava että täytin 4.7 22 vuotta, mutta se on vain luku ei se menoa haittaa... vaikkakin joku kutsuu minua papparaiseksi.

Vaikka minulla onkin sottapytty tapa tarhassa niin osaan olla oikein siisti kisoissa ja saada kaikki kehumaan minun ulkonäköäni. Tuota sottapytty osiota tarkoitan että rakastan kieriä mudassa, tosin yritän saada vähän rusketusta mutta kuitenkin se lähtee aina irti, ja hoitajat ei taida ihan diggata siitä!?

Kuva : Nina Nygren

Kuin ratsastaja nousee minun selkääni yritän olla mahdollisimman viisas, jaksanko tänään tehdä mitään vai en. Kristinalla on pari kertaa mennyt hermot kun olisin halunut leikkiä ravuria pitkästä aikaan,ja hän taas yritti harjoitella jotain kiemuraa. No kyllä minä olen näyttänyt myös minun hienoja raviaskelia ja laukkavoltteja, silloin Kristina antaa runsaasti kehuja. Itse pidän enemmän esteistä mutta niitä hypin vain noin kerran tai pari viikossa. Kristina heiluu aika useasti selässäni tiistaisin mutta se on vain kivaa koska pääsen pompimaan.Voi minulla olla myös huonoja päiviä estepuolella mutta hyvin harvoin nykyään. Oli todella mälsää kun olin saikulla ja en saanut hyppiä esteitä, no onneksi nyt saan! Maastoesteet on kyllä minun ehdottomat lempparit, laukkaan niin kovaa kun jaksan ja hyppelen sitten niitä pieniä tukkeja. Välillä ratsastaja on huudelut selästä ettöä prrrrrt mutta ei se mitään kyllä ne sielä selässä pysyi.

Kilpaileminen on myös todella kivaa, ainakin se uusinta osuus. Ennen minulla oli melkein aina kotiin tulessa sinivalkoinen ruusuke mukana. Nykyään Kristina ei anna mennä omaa tahtia uusinassa, vitsi mikä nössö! Kerran olin sitä mieltä että meidän piti vähän kiihdyttää vauhtia uusinassa ja Kristina vain heilu kun peruna säkki eikä tajunnu miksi pidäteet ei mennyt läpi. On Kristina kuitenkin jossain kisoissa ratsastanut aikaa jotenkin kuten esim brobyssä ja nappasimme sitten 6 sijan minun avulla tietty, harmi kun ipana ei kertonut että uusinta alkaa jo 7 esteellä. Mutta siis osaan hypätä, jos et usko tule katsomaan ;)

Tää postaus on nyt paketissa minun mielestä, mörö!

Kuva : Nina Nygren

Kuva : Nina Nygren